Aika
san. kalle ahola
säv. ahola & joonas pirttilä
jos odotus on sitä että vailla on eversti euforiaa
olen kyllästynyt odotukseen ja valmis luopumaan
sillä ikä ilman aikaa on kuin haikala hampaaton
krapulainen kuoriainen sadevesitynnyriin pudonnut
kultalasti tinneriin uponnut
kellostaniko portin löysin?
jos löysin, nyt etsin tietä takaisin
vai aikakoneeksiko muuttui painajainen?
jos muuttui, mikä voisi saada mut heräämää!
ne blandaa hiuksiin unitäitä
mutta uneen soutaa myös kilpikonna täikammat airoinaan
se purkaa aikapommin sylkishampoollaan
ja mut kellokorttisellistä pelastaa
mut eksyttikö kellon piru?
jos eksytti, nyt etsin tietä takaisin
vai lentokoneeksiko muuttui laskuvarjo?
jos muuttui, kunpa oppisin pian laskeutumaan
en löydä lentokenttää mistää
mutta äen kyllä kilpikonnan
joka propelli selässää lentää luokseni
vetää kartan kilvestää
hyvästi jääkää kellokorttipäät!
ei aika ole liikettä kellon viisareiden
harmaat miehet, te meitä kiinni ette saa
turhaan sekuntipankki talletustamme odottaa
ei aika ole hiekkaa tiimalasissa
harmaat miehet, te meitä kiinni ette saa
turhaan sekuntipankki talletustamme odottaa
mennyt aika on silta uuteen
aivan toiseen todellisuuteen
mä sillan sortua anna en
harmaat miehet, te meitä kiinni ette saa
unestaniko enteen löysin?
jos löysin, nyt juhlin merkitystä sen
tutut haamut ilmestyivät lepoa sieluilleen etsimää
kuka säälisi noita kellokorttipäitä
leikkaisi heidä elämäkertaleffansa uudelleen
loisi värit ja sävyt filmiin rakeiseen
punoisi muistikuvista hautaseppeleen?