Aikaan Sinikellojen

Paula Koivuniemi

Aikaan sinikellojen Ð´Ð´nkÑ† sun, tiedÐ´ en?

Kuin kevÐ´t ois tÐ´Ð´ mulle viimeinen,

Juuri niin vietÐ´ sen.

Aikaan sinikellojen ehkÐ´ sua suutelen.

Mut hetki jos tÐ´Ð´ oiskin viimeinen,

Tahdon nyt kaiken sen.

Jo hÐ´ipyi eilinen kuin tuuli aromaan,

Ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.

On ainut todellisuus nyt ja tÐ´ssÐ´ Ð´in

SekÐ´ sinÐ´ siinÐ´ mun lÐ´hellÐ´in.

Ei ole olemassa toista elÐ´mÐ´Ð´,

Vain yksi vaatimaton tÐ´hdenlento tÐ´Ð´.

Mut lailla auringon se tovin palaa vois,

VielÐ´ vierellÐ´ sen jos toinen ois.

Ne sinikellot aina yhÐ´ uudestaan

Saa kÐ´ydÐ´ kukkimaan.

Mutta niin ei tapahtuvan toisille Ð´y,

Pian ohitse ne hetket kÐ´y.

Aikaan sinikellojen Ð´Ð´nkÑ† sun, vaiko en?

On kevÐ´t kenties meidÐ´ viimeinen,

Tahdon nyt kaiken sen.

Aikaan sinikellojen Ð´Ð´nkÑ† sun, tiedÐ´ en?

Kuin kevÐ´t ois tÐ´Ð´ mulle viimeinen,

Juuri niin vietÐ´ sen.

Aikaan sinikellojen ehkÐ´ sua suutelen.

Mut hetki jos tÐ´Ð´ oiskin viimeinen,

Tahdon nyt kaiken sen.

Jo hÐ´ipyi eilinen kuin tuuli aromaan,

Ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.

On ainut todellisuus nyt ja tÐ´ssÐ´ Ð´in

SekÐ´ sinÐ´ siinÐ´ mun lÐ´hellÐ´in.

Ei ole olemassa toista elÐ´mÐ´Ð´,

Vain yksi vaatimaton tÐ´hdenlento tÐ´Ð´.

Mut lailla auringon se tovin palaa vois...