Marrasmaa
Routainen maa, jäätynyt maa
Kuolleena makaa viljani
Tyhjyyttä humisee aitta tuo niin
Kesken reiät vyössäni käy
Odota, kunnes marras tuo
Kaiken takaisin
Odota, kunnes avoimin
Käsin kaiken ojennan
Vaimoni rakkaani
Kanna poikaa hellien
Pieni ei maailmaa ähnytkää
Julman maan huomaan jää
Odota, kunnes marras tuo
Kaiken takaisin
Odota, kunnes avoimin
Käsin kaiken ojennan
Odota, kunnes marras vie
Sinut pienokaises luo
Odota, kunnes avoimin
Sylin kutsutaan