Rouva Ruusunen
Anssi Kela
Miscellaneous
Rouva Ruusunen
Katselen kattoon, ääniä kuuntelen.
Taas Rouva Ruusunen, selloaan soittaa.
Tunnen tä biisin, oon kuullut ennenkin.
Siihen on sanatkin joita mä en muista.
Hä yläkertaan, muutti asumaan.
Jälkeen sen Jokimaan, joka joutui linnaan.
Katselen kattoon, soittoaan kuuntelen.
Ja kuvittelen sen, mitä sillä on päällää.
Se on hieno nainen, Rouva Ruusunen.
Rauhaa saa mä en, häntä vain mietin.
Kerran me mentiin, hissillä kahdestaan.
Sillä muovikasseissaan, voita ja piimää.
Ja mä niin tahdoin, tunteenu tunnustaa.
Mut suustain tuli vaan, ett onks sulla kelloo?
Ja kusipäinen, on pieni äijä sen.
Herra Ruusunen, se pikku Hitler.
Sellainen nainen, ansaitsis parempaa.
Antaisin mitä vaan, sellainen nainen.
Mut vielä tää muuttuu.
Ensiksi tietenkin, työnnä sen Hitlerin, jätekuiluun
Ja Rouva R:, sen mä vien etelää.
johonkin lämpimää, en säästä missää.
Mut ne sen kersat, ne saa jäädä pakkaseen.
Ne seiniin piirtelee, ja kusee hissiin.