Seitsemän Kertaa Seitsemän
Vain nuo kaksi kättä vahvaa ja tahto armoton,
muuta miehellä ei silloin ollutkaan.
Kuokka suosta iski vähitellen viljavainion,
pian pelto kasvoi ensisatoaan.
Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion,
siinä katajaisen kansan malli on.
Vaikka takatalven halla sen ensiviljan vei,
alla pohjantähden lannistuttu ei.
Seitsemä kertaa seitsemä,
koetellut on koura kohtalon.
Seitsemä kertaa seitsemä,
siitä sisu aina suunnaton vain noussut on.
Poika perinnöksi pelkä sai tahdon isältää,
lähti torpasta ja saapui kaupunkiin.
Joka aamu ehti sorvin ääreen kello seitsemää,
tunsi tien vain tehtaalta vain kortteeriin.
Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion,
siinä katajaisen kansan malli on.
Vaikka tehtaan tyttö sielun ja tilipussin vei,
alla pohjantähden masennuttu ei
Seitsemä kertaa seitsemä,
koetellut on koura kohtalon.
Seitsemä kertaa seitsemä,
siitä sisu aina suunnaton vain noussut on.
Pojanpoika peri tahdon myös vahvan taatoltaan,
puri hammasta kun tarttui aapiseen.
Meni kaksi vuotta luokkaa kohti, mutta aikanaan,
hyvä viran sai ja akan oppineen.
Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion,
siinä katajaisen kansan malli on.
Vaikka naapureiden elintaso mielenrauhan vei,
alla pohjantähden antauduta ei.
Seitsemä kertaa seitsemä,
koetellut on koura kohtalon.
Seitsemä kertaa seitsemä,
siitä sisu aina suunnaton vain noussut on.