Seremonia
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
jonka kauneus on katoavaa
tuhkan alle pakenevaa
tämä maailman kasvot on maalattava uudestaan
Kun maa vielä minut kantaa sytyttelen kynttilöitä
pesen pääni liekilläsi, hyvästelen kipinöitä
minä olen täällä, jatka sinä kulkuasi
äe unta huomisesta Pedon varjo kannoillasi
Kuka se syntyikää sarvet päässä
kuka se siivet lahjaksi sai
kuka se kehtaa silmänsä peittää
itse jos lastansa nyrkillä nai
vain Kuolema meidät armahtaa
ei jeesus, Perkele tai maa
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
jonka kauneus on katoavaa
tuhkan alle pakenevaa
tämä maailman kasvot on maalattava uudestaan