Maasta olen tullut sek탤 maaksi min탤 tulen.
N탤iden v탤liss탤 maamiehen탤 rauhassa elelen.
Kerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni.
Kertoi t탤nne tuleensa vaikk' minun vuokseni.
On ajatuksensa j탤rke탤 vailla,
kulkee mannuilla ja mailla.
Tekem탤tt탤 ty탶t탤, k탤탤nt탤m탤tt탤 peltoa.
Miten tuo voi el탤탤 ilman mit탤탤 pelkoa?
H탤 kulkee kyl탤t, kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan,
saisi soitollaan, tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan.
H탤 soitti laulunsa ja l탤hti nopeasti kuin lent탤v탤 t탤hti.
Riemu kun loittoni tiet탤 pitkin, tartuin lapiooni ja itkin
Aaamunkoiton huilumies viihdytt탤탤 maailmaa,
soittaa vaikkei ymp탤rill탤탤 yht탤탤 kuulijaa.
Yli vuorten, laaksojen, ilman kantamuksia,
kulkee 탤kem탤tt탤 vaivaa, tuntematta tuskia.