Siinä maassa jossa älkä aina vaivaa ja veisua vireetöntä
lauletaan, ryysyinen kansa pirunpeltoa kääntää.
Jossain korpirojua maistellaan.
Kaukana kaupungin vallesmanneista ihminen elää luonnon
annista. Ja silloin kun korpikuusi kyynelehtii, siitä moni
ilon ammentaa ehtii
Nuo jumalan nokiset hullut pontikkaa keittävät kuin löylyä heittävät.
Paljon, kovaa ja nopeasti ja vielä tilkkanen saunaherran kunniaksi.
Illan tullen korpialttarilla likööri virtaa ja kantele soi.
Vaikka kruunun miehet täällä hiihtelevät niin aina ne tolvanat eksyttää voi.
Kokemuksen rintaäänellä laulan kirveet kaivoista.
Ne täytä iloliemellä joka parantaa kaikista vaivoista.
Viinasta voimaa ja rohkeutta saan,
Ukko ylijumalalle uhoan.
Huoleni kaikki juomaan tiukkaan hukutan,
kun kurkkuuni liemen kumoan.