Et Ole Liian Villi Oppimaan

Katu mustaa sadetta viskoo

Vesi alas viemÐ´riin katoaa

Lailla sateen tie sua kiskoo

Et kai elÐ´mÐ´Ð´s tahdo luovuttaa

Et koskaan myÑ†nnÐ´ ettÐ´ teet vÐ´Ð´rin

Koulu saata ei sua kiinnostaa

Sulla tietoa on siinÐ´ mÐ´Ð´rin

Ettet anna sen sua rasittaa

EtkÑ† aamuisin silmiÐ´s avaa

PelkÐ´Ð´tkÐ´ katsoa maailmaa

Tuon turhuus on niin masentavaa

Kun huominen on mennyt menojaan

TÐ´mÐ´ pÐ´ivÐ´ voi elÐ´Ð´ vain kerran

Vain kerran kokea voi nuoruuden

Paina jarrua edes sen verran

EttÐ´ kuulet laulun hiljaisen

Joo, onhan nuoruus kuin juhlaa

On silloin vaikea ymmÐ´rtÐ´Ð´

Kuinka paljon ihminen tuhlakaan sisÐ´ltÐ´Ð´

Niin monta mahdollisuuttaa me saadaan

Niin paljon meille annetaan

EttÐ´ ei oo jÐ´rkee mennÐ´ niitÐ´ tuhlaamaan

Sade piiskaa betoniseinaa

Johon jÐ´Ð´nyt oot nojaamaan

LÐ´pi myrskyn kukaan sua ei Ð´Ð´

Mutta pilvi haihtuu aikanaan

TÐ´mÐ´ aamun voi elÐ´Ð´ vain tÐ´Ð´Ð´

Vain kerran kokea voi nuoruuden

Joku pitÐ´Ð´ voi sua ystÐ´vÐ´Ð´Ð´

Joku laulaa laulun hiljaisen