Kunnia
Turha miehen on manalle
Yksin mennä iltasella.
Ei miehen pidä pelätä
Elämää elon lopussa.
Turha miehen on manalle
Omaa aikaansa paeta.
Ei miehen pidä omaansa
Ottaa, kuolla kunniatta.
Turha miehen Tuonelassa
Surra kunniattomuutta,
Ei sellasien miehen aika
Kunniaksi koskaan muutu.
Kunnia, kunnia, kunnia
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.
On kunniakasta sotilaan
Suurta asetta sivellä,
Myös kunnia on hänellä
Taistosta manalle mennä.
Suuri on sydä sotilaan
Joka kuolee maansa vuoksi,
Sotamiehellä myös on suuri
Kunnia omasta maasta.
Ei miehen pidä manalle
Kunniatta koskaan mennä,
Sotamiehen kunniana
On maansa, elonsa tieto.
Vaan mikä on miehen tieto
Joka itse manalle mennyt?
Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.