Kylasta Kevainen Kehto
Heilui haiven harmaitani
Suortuva suvun hopea
Uotin tuonelan yö-karjan
Vierellä suvinen lehto
Aamun harmaus herätti
Unistansa aimo miehen
Sylissä riemun riemupeite
Vierallä keväinen kehto
Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun.
Jo kuolee eloni aika
Suut jo tyhjiä sanovat
Kuolee karjat kauttaaltansa
Uomassa utuisen saaren
Kuolee aika aivan kohta
Vaan säilyy suvinen lehto
Surman suusta sulkasiipi
Kylästä keväinen kehto
Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun.
Nousi mahti nurmen alta
Maasta maahinen kohosi
Sisältä suvun syvyyden
Kaulaltani kalmamielen
Astun nurmeni nenälle
Ruohokorren korvan päälle
Kiven alle päivä kasvun
Vuoteelle kuolleiden jalalla
Nousi alta nurmen nielu
Kurkku kummia murehti
Alta vaski-varpaideni
Yltä kultaisen kykyni
Kumman taito Kyynärpäällä
Oudon onni otsallani
Katson alle nurmipeiton
Polulta verisen hengen
Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun.
Nousi mahti nurmen alta
Maasta maahinen kohosi
Sisältä suvun syvyyden
Kaulaltani kalmamielen