Mettanpeiton Valtiaalle
Kerran kuljin yössä korven,
lepikossa pilpattelin,
öitsilempi mielessäni
levotonna mieletönnä
mettänpeittoon niinpä jäihen
kaotuimpa maitten alle
Sillä laulaa luikuttelin
soitin soittoo suuna päää
On se mieleen siellä alla
mettänpeiton valtiaalle
vuoren alla vanha voima
tammen alla suuri mahti
Enpä tiennyt enpä tainnut
päivä kulkuu tutkannutka
enpä tainnut enpä tiennyt
missä lienin missä lauloin
Kauvan lauloin, kauvan soitin
kauvan lauloin runojani
Meni mieli muille maille
kiihko kauvaksi katosi
Ikiunho vuoren alla,
ikijätti tammen alla,
Sielt kun viimein poises päasin,
perkoille pirttiseeni
unimuisto mielessäni,
pelko pieni pääkopassa.
Kerroin kullasta, kerroin ajioista
kerroin, paikoista käskemäti,
Lauloin kullasta lauloin ajoista
Lauoin kenkää pyytelemäti