Nen탤st탤 Verta, Sielusta Kultaa
Erakot luolissaan.
Ihmiset huolissaan.
Hallitsijat kultatuolissaan
sen tuntee vain mitд on suolissaan.
Tulin maailmaan jalkaisin,
silti atomin halkaisin,
vaikka tiennyt en, mistд alkaisin.
Olin toivottomin, ylimalkaisin.
Kaivoin nenдstд verta, kai voin myцntдд sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nenдstд verta ja sielusta kultaa,
vaan lцytдnyt en. Lцytдnyt en.
Ne toivoivat, ettд herдisin,
tietддkseen mistд oon perдisin.
Olin miekka runsasterдisin.
Olin sinfonia keskenerдisin.
Kuin paimen traumaani vartioin
rasituksesta notkuvin hartioin.
Yцkaudet kulmilla partioin.
Sujui liikenne nuolin ja kartioin.
Kaivoin nenдstд verta, kai voin myцntдд sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nenдstд verta ja sielusta kultaa,
vaan lцytдnyt en. Lцytдnyt en.
Sydдnparastain panin parastain,
vдhд lainaten, vдhд varastain.
Kylvin muualle, niitin sarastain,
vдhд lainaten, paljon varastain.
Hдipyi unelmat rinnakkaiselosta,
ettei yksikдд vapise pelosta.
"Turpa kii! Дlд selosta!
Saat pддhдsi kakkosnelosta!"
Kaivoin nenдstд verta, vaikka myцnnд en.
Kaivoin sielusta kultaa -- olin ihminen.
Kaivoin nenдstд verta ja sielusta kultaa,
ja lцysin sen.
Nenдstд verta, sielusta kultaa.
Nenдstд verta, sielusta kultaa.