Viidestoista Yíƒ¶

SilmissÐ´ni orpo katse lapsen eksyneen

Rakkautesi jÐ´ljet vihloo rintaa

KÐ´y pimeys pÐ´Ð´lle lailla pommikonelaivueen

Ja minÐ´ kun en koskaan kysy hintaa.

Viidestoista yÑ† taas saapuu painajaisineen

Ja kaikki, paitsi elÐ´mÐ´, on turhaa

Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen

Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

(kerto)

Sun kanssas katson maailmaa

Ja samaa unta Ð´Ð´

Kuin hullu huudan rakkauteni perÐ´Ð´!

Sun kainaloosi kÐ´perryn

Ja jos sallit yÑ†ksi jÐ´Ð´

Ja kun aamu on, en tiedÐ´ missÐ´ herÐ´Ð´.

KÐ´y tuuli lÐ´pi pÐ´Ð´ni, etelÐ´stÐ´ pohjoiseen

Oon yksin ajatusten raunioilla

Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen

On jÐ´lleen tuskan viitta hartioilla.

Kerto

Viidestoista yÑ†, se saapuu aina uudelleen

Taas huomaan kahden viikon unohtuneen

JÐ´i iholleni hiekkaa rannan autioituneen

Voi olla ettÐ´ vihdoin pÐ´Ð´sen uneen.

Kerto x 2