Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto
[alkusoitto]
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
eksyksiss, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
edessmme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
[JUMALTEN KAUPUNKI]
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ymprimn.
Joet vilkkaat ristevt
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pyshtyy
lmpimn sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
seinmt vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsn
sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siit kun tlt lhdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pydn rell
esi-ist juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veress tanssien.
Vesi kadonneen jrvenseln
iisyydess lep.
Heikko pinta peilityyni vreilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettvt.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessmme katoaa.
[English translation:]
[LEGACY OF A THOUSAND YEARS]
[prelude]
For a thousand years we have wandered,
seeking for our forsaken people, and lo!
before us is the path to the city of the gods.
[CITY OF THE GODS]
At the bottom of that valley
surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
carrying long gone time.
Here the company will stop,
resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away -ac