Jumalten Kaupunki

Tuon laakson pohjalla

Taivaiden tornien ympÐ´rÑ†imÐ´Ð´.

Joet vilkkaat risteÐ´vÐ´t

Aikaa ammoista kuljettaen.

Saattue pysÐ´htyy

LÐ´mpimÐ´Ð´ sateeseen.

Jossain kaukaisuudessa

Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!

Tie aukenee laaksoon,

Vedet ain' virtaa alaspÐ´in.

Ikuisuuteen aika vie,

Kultaiseen taloon jumalten.

Ukkonen valaisee

SeinÐ´mÐ´t vuorten jylhien.

Vesi rummuttaa kattoa metsÐ´

Sen kansaa raviten.

Tuhannen vuotta kulunut kai

On siitÐ´ kun tÐ´Ð´ltÐ´ lÐ´hdimme.

Vihdoin olemme kotona

Kaupungissa ikuisten.

Tie aukenee laaksoon,

Vedet ain' virtaa alaspÐ´in.

Ikuisuuteen aika vie,

Kultaiseen taloon jumalten.

Puisen pÑ†ydÐ´ Ð´Ð´rellÐ´

Esi-isÐ´t juhlivat.

Sirpaleissa rikotun lumouksen

Jalat veressÐ´ tanssien.

Vesi kadonneen jÐ´rvenselÐ´

IÐ´isyydessÐ´ lepÐ´Ð´.

Heikko pinta peilityyni vÐ´reilee

Vain kosketuksesta ihmisen.

Tuhannen vuotta ja

Veljet toisensa pettÐ´vÐ´t.

Niin jumalten kaupungin

Kauneus edessÐ´mme katoaa.